H-MN: Tulevana opettajana minusta oli mielekästä ajatella, että osaamisen johtamisen näkökulmasta johtajan rooli voi tulla lähelle opettajan roolia. Koska itse olen opiskellut pedagogisissa opinnoissani nimenomaan nuorten ja aikuisten opettamista, minusta näkökulma vaikuttaa perustellulta. Kyse on paljon opiskelijoiden itseoppimistaitojen ohjaamisesta, motivoinnista ja reflektoinnissa avustamisesta. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta oppimisestaan ja oppii omista lähtökohdistaan. Organisaation osaamisen johtamisessa korostuu kuitenkin organisaation kannalta hyväksyttävän yhteisen päämäärän tavoitteleminen. On tärkeää, etteivät ihmiset poukkoile eri suuntiin. Opettajalla ei ole tällaisia tavoitteita.

Hyvä havainto oli myös organisoinnin ja oppimisen paradoksaalinen suhde. Oppiminen vaatii luovuutta, henkilökohtaisia kokemuksia ja uteliaisuutta, rakenteet ja mallit puolestaan tapaavat jäykistää toimintaa. Organisaation mahdollisten oppimisikkunoiden kartoittaminen olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Esimerkiksi japanilaisten kehittämä Ba, oli mielenkiintoisen kuuloinen oppimisen käsitteellistämisen ja tavallaan oppimisen organisoinnin kannalta. Kommentti siitä, että myös oppimattomuus voi olla hyvä asia (Brunsson, 1998), on puolestaan mielestäni melko kärjistetty. Toki kaikkiin muotivillityksiin mukaan lähteminen ei ole välttämättä hyvästä. Toisaalta mielestäni myös se on oppimista, ettei jotain kannata omaksua. Pelkkää toimintamallien kopiointia en osaisi kutsua oppimiseksi.

Huomio, josta saattaa olla hyötyä käytännön elämässä johtamistoiminnassa, on poisoppimisen haastavuuden esiin tuominen. Olen toki tiennyt tämän vaikeuden ennenkin, mutta oli hyödyllistä keskustella aiheesta muutosvastarinnan ja siihen liittyvien virhetulkintojen näkökulmasta. Organisaation vuorovaikutuksen kannalta ei ole hyväksi, jos johto tekee hätiköityjä negatiivisia tulkintoja ihmisten halusta muutokseen juuri silloin kun ihmiset kamppailevat omaksuakseen uusia asioita.