HP: Viimeisellä luennolla käsiteltiin innovaatioita ja muutoksen johtamista. Aluksi mietimme yhdessä suomalaisia innovaatioita. Kun mietimme ryhmänä suomalaisia innovaatiota, niitä löytyikin melko paljon. Kolme parasta suomalaista innovaatiota (jonkun tutkimuksen mukaan) ovat 1. Neuvola 2. tekstiviesti ja 3. Linux -käyttöjärjestelmä.

Pohdintatehtävän jälkeen luennoitsija kertoi muutaman eri näkemyksen siitä mitä innovaatiolla tarkoitetaan. Mielestäni innovaatio kiteytyy erittäin hyvin näihin sanoihin: Innovaatio on uuden prosessin, tuotteen tai palvelun luominen, jolla on vaikutusta tapaan, jolla yritys toimii. Pelkkä idea ei ole innovaatio, jos sillä ei ole vaikutusta yrityksen toimintatapoihin. Innovaatio on yleensä joko idea, käytäntö tai esine.

Kunhan luennoitsija oli saanut avattua innovaation käsitettä, siirryimme innovaatiojohtamisen käsitteeseen. Innovaatiojohtaminen ei ole pelkästään ideasta innovaatioksi -prosessijohtamista. vaan myöskin ihmisten johtamista, resurssien johtamista, rahoitusjohtamista, verkoston johtamista, strategista visiointia ja oppimista yhdessä organisaation kanssa.

Luennoitsija puhui hetken siitä miten epäonnistuminen on osa innovointia. Jos innovoi on todennäköistä, että jossain vaiheessa epäonnistuu. Epäonnistumisesta ei saa lannistua vaan siitä pitää viisastua ja epäonnistumisesta saatua kokemusta tulee käyttää hyödyksi. Esimerkkinä epäonnistumisesta käytettiin Roviota, joka onnistui vasta 52. pelin kohdalla. Roviolla epäonnistumista juhlitaan kuohuviinillä. Epäonnistumiseen ei saa jäädä vellomaan.

Rovion ja epäonnistumisten jälkeen luennoitsija siirtyi kertomaan erilaisista innovaatioista. On olemassa luovia, ylläpitäviä ja tehostavia innovaatioita. Luovat innovaatiot voivat esimerkiksi olla sellaisia, jotka luovat uusia työpaikkoja. Ylläpitävä innovaatio on sellainen, joka parantaa esimerkiksi työskentelymetodeja tai työn mielekkyyttä, mutta ei lisää eikä vähennä työpaikkoja. Tehostava innovaatio on sellainen, joka nimensä mukaan tehostaa yrityksen toimintaa ja saattaa jopa vähentää tarvittavien työntekijöiden määrää yrityksessä.

Seuraavana asiana kävimme lyhyesti läpi Kotterin näkemyksiä siitä, miksi uudistushankkeet epäonnistuvat. Lista näyttää seuraavanlaiselta:

1. Ei kiireen tai välttämättömyyden tunnetta. Jos tuntuu siltä, että muutos ei ole välttämätön tai kiireellinen, ei lähdetä hakemaan uusia toimintatapoja yhtä tehokkaasti.

2. Ei vahvaa ohjaavaa yhtenäisyyttä. Jos jokaisella on oma näkemyksensä uudesta innovaatiosta, eikä kukaan ohjaa eri näkemyksiä kohti yhteistä päämäärää ei sitä saavuteta.

3. Visio puuttuu. On vaikeaa innovoida jos ei tiedä mitä hakee.

4. Riittämätön viestintä. Riittämätön viestintä voi johtaa konfliktitilanteisiin ja epäonnistumisiin.

5. Esteitä ei poisteta. On vaikeaa innovoida uutta, jos se on tehty vaikeaksi tai ei haluta luopua jostain asiasta tai käänteestä, joka on ollut pitkään käytössä.

6. Nopeita näyttöjä ei suunnitella ja saada. Pienin askelin ja osatavoittein eteneminen on viisasta projektin onnistumisen kannalta.

7. Julistetaan voitto ennenaikaisesti. Ei saa lopettaa ennen kuin on varma onnistumisestaan ja tehnyt kaiken mitä voi innovaation eteen. Ennenaikainen juhliminen johtaa vain huonoihin lopputuloksiin.

8. Muutoksia ei ankkuroida yrityksen kulttuuriin. Jos uudet toimintatavat tai muut innovaatiot eivät sovi yrityksen imagoon tai yrityksen kulttuuriin muuten, eivät ne todennäköisesti tule yrityksen käyttöön olivat ne miten hyviä tahansa.

Innovaatioita tulee helpoiten ihmisiltä joita ei painosteta innovoimaan. Tarkka valvonta ehkäisee myös innovointia. Innovaatioiden suhteen ihmiset jakaantuvat viiteen ryhmään: Innovoijat, varhaiset omaksujat, varhainen enemmistö, myöhäinen enemmistö ja hitaat omaksujat. Rogersin mukaan Innovoivaan osaan kuuluu noin 2-3 prosenttia väestöstä. Varhaiseen enemmistöön kuuluu noin 10–15 prosenttia väestöstä. Molempiin enemmistöihin kuuluu noin 30–35 prosenttia väestöstä ja hitaisiin omaksujiin kuuluu noin 10–15 prosenttia väestöstä.

H-MN: Innovaatioita voi monilla eri aloilla ja ne voivat olla monen erityyppisiä. Joskus innovaatio määritellään siten, että sen pitää olla kaupallistettavissa. Itse en keskity tähän näkökulmaan mielenkiintoni ollessa enemmän yleishyödyllisten, kuten koulutuspalvelujen, kehittämisessä paremmin muuttuvan maailman tarpeita vastaaviksi. Jälleen minulle nousi mieleen jo aiemmin pohdiskeluihin liittämäni Rinkebyn koulun rehtorin haastattelu.

Rehtorin tai opettajan näkökulmasta minulle heräsi myös kysymyksiä yleisemmällä tasolla siitä, miten kouluttaa ihmisiä, jotka ovat tulevaisuudessa taitavia tekemään innovaatioita tai itse johtamaan innovaatioita ja muutosta. Tällaisella tasolla tärkeäksi nousee varmasti ainakin tietynlaisen toimintakulttuurin luominen erilaisissa oppimisympäristöissä. Opetuksen ja oppilaitosten muun toiminnan pitää olla kannustavaa ja kriittiseen ajatteluun ohjaavaa. Luullakseni muutoksen lähtökohtana on oltava käsitys siitä, että asioita voi (itsekin) muuttaa, vaikka jotkin innovaatiot tapahtuvat myös vahingossa.

Nykyisessä välittömän palautteen ja nopean toiminnan todellisuudessa myös pitkäjänteisyyden opettaminen olisi hyödyllistä, etenkin sen perusteella, että luennoillakin todettiin kasvun hallinnan olevan yksi suurimmista haasteista. Kun innovaatio on saatu aikaan, tulisi siitä koituvia hyötyjä pyrkiä johtamaan mahdollisimman kestävästi. Tämä herätti itselläni ajatuksen myös siitä, että eri henkilöillä voi olla organisaatioissa eri tehtäviä vahvuusalueidensa mukaan. Johtajan hyvät rekrytointitaidot tai koulutustaidot voivat myös auttaa selviämään tilanteista, jotka vaativat uudenlaista osaamista organisaatiossa. Myös muutoksen jarruilla voi olla oma paikkansa yrityksen toiminnassa. He voivat osaltaan auttaa välttämään liian impulsiivista poukkoilua ideoiden perässä, esimerkiksi luomalla tarpeita perustella muutosta niin, että yhteisymmärrys sen tarpeellisuudesta saavutetaan tai ajatus hylätään tai sitä kehitetään.

Oppimistavoitteet

• osaat kertoa muutoksen roolista organisaatiossa
• tiedät eri näkökulmista innovaatioihin ja muutokseen
• osaat keskustella käytännöistä, jotka laukaisevat muutoksen ja mahdollisen innovaation