NT: Viestintä on ”ajatusten, tunteiden, viestien, tarinoiden ja tiedon vaihtamista erilaisten kanavien ja välineiden avulla”. Viestintää tapahtuu kahden ihmisen välillä, se voi olla pienryhmän tai yhteisönvälistä. Näissä tilanteissa viestintä tapahtuu ihmisten välillä tai ainakin välillisesti. Lisäksi joukkoviestintä ja mediaviestintä muodostavat oman taloutensa. Joukkoviestinnässä viesti kulkeutuu yhdeltä monelle, ja sen yleisö on suuri ja anonyymi. Joukkoviestintä on pääsääntöisesti yksisuuntaista ja palautemahdollisuudet ovat vähäiset.

Työyhteisöviestinnässä on käytettävissä monia työkaluja, kuten kokoukset, palaverit, viikkotiedote, henkilöstölehti ja perehdyttämistilaisuudet. Joskus viestintä voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan. Maanantaisin ilmestyvä yliopiston tiedote Wiikko-Ärsyke aiheuttaa minussa nimensä mukaisesti ainoastaan ärsyyntymistä. Samalla tavalla ohitan kaikki ainejärjestöltä tulevat sähköpostit, vaikka olen hallituksen jäsen. Reagoin vasta, kun saan henkilökohtaisen viestin. Toisaalta uskon, että myös pj on tietoinen tästä, ja osaa ottaa yhteyttä suoraan.

Viestintää tapahtuu aina kun kaksi ihmistä kohtaa. Se, että en reagoi ollenkaan hyvän kaverini tervehdykseen, antaa varsin voimakkaan viestin. Ihminen viestii myös ulkomuodollaan ja sanavalinnoillaan. Sanotaankin, että ”you cannot not communicate”.

Viestinnän vallasta

Viestinnällä johdetaan arvoja. Harvemmin lehdistössä nähdään normeja rikkovia uutisia, ja jos nähdään, ne ovat itsetarkoituksellisen poikkeavia ja aiheuttavat välitöntä kohua. Usein käy niin, että kuulen hyvin kyseenalaisesta uutisesta sitten, kun sen aiheuttamasta kohusta tehdään uutinen. Viestimällä johdettujen arvojen tulee olla yhteisiä ollakseen uskottavia.

Polyfonian merkitys johtamisessa

Polyfonia eli moniäänisyys on aiheena tuttu, mutta ei tässä kontekstissa. Opiskelen kulttuuritieteitä, ja varsinkin sukupuolentutkimuksessa, antropologiassa ja perinteentutkimuksessa on pyritty antamaan ääni ”toiselle”, eli vieraille vähemmistöille (naiset, nuoret, seksuaali- ja etniset vähemmistöt, ei-länsimaalaiset). Moniääninen kommunikaatio pyrkii antamaan jokaiselle äänen, sen sijaan, että pakottaa yhteisön puhumaan vain yhtä kieltä. Idealistista kyllä, mutta miten se toteutuu käytännössä? Jos pyritään antamaan ääni ihmisille, joilta se puuttuu, eikö äänestä muodostu jotain, mikä on olemassa vain harvinaisuutensa vuoksi? ”Musta ateisti homo puhuu” on eri asia kuin ”työntekijä, joka sattuu olemaan musta ateisti homo, puhuu”.

Brändäys on sanana tuttu, kuten varmasti hyvin monelle, mutta ilmiönä jokseenkin vieras. Brändi on ”kuva organisaatiosta, joka luodaan muotoilun, käyttäytymisen sekä tuotteiden ja palveluiden kautta”. Mielenkiintoista, miten ensimmäinen tekijä on ”muotoilu”. Toisaalta ihan järkeenkäypää. Tunnistin Applen logon aiemmin kuin tiesin, mikä yritys on kyseessä. Brändiin liittyy aina jokin lisäarvo sen valitsijalle. Tämän takia Applen tietokoneen tai Niken kenkien käyttäminen kertoo jotain omistajastaan: hän arvostaa hyvää laatua/suosittua merkkiä. Jos brändi sattuu olemaan jonkun asian vahva kannattaja tai vastustaja, kuluttajan voidaan katsoa olevan sellainen myös. Brändin positiivisia puolia on, että se helpottaa valintoja, auttaa identiteetin rakentamisessa ja vähentää organisaation kustannuksia. En ymmärrä, miten brändi voisi helpottaa valintaa muuten kuin tekemällä käyttäjistään massakuluttajia. ”Ota Nike, on se aina ennenkin toiminut”. Identiteetin rakentaminen viittaa siihen mistä aiemmin kirjoitin. Greenpeacen tai Reilun kaupan vaatteita käyttämällä on helppo ilmaista oma (valheellinen?) kantansa muille.

Viestin häiriintyminen

On mahdollista, että viesti häiriintyy ja muuttuu matkalla. Se voi johtua esimerkiksi tulkinta- tai suuntaamisvirheestä. Eräs joensuulaisnäyttelijä kertoi kerran, että harjoitusten lopulla ohjaaja oli sanonut ”ja seuraavalla kerralla KAIKILLA ON ENEMMÄN TUNNETTA”. Näyttelijä oli alkanut analysoida omaa työtään ja pinnistellyt niin paljon että harjoituksissa hänen työnsä muuttui kankeaksi ylinäyttelemiseksi. Ohjaaja oli huomauttanut tästä, ja näyttelijä oli perustellut sitä viimekertaisella huomautuksella. ”Mutta enhän mä sinua tarkoittanut”, oli ohjaaja sanonut. Tästä huomaa, että varsinkin kritiikin suuntaamisen tulisi olla suoraa. Käytännössä on helppo antaa koko ryhmälle palautetta, joka koskee vain muutamaa ihmistä, mutta tämä voi johtaa kuvattuun viestin häiriintymiseen.

Viestin häiriintymistä voi siis välttää suoralla ja avoimella keskustelulla, jossa väärinkäsitykset korjataan välittömästi.

Oppimistavoitteet

• osaat selittää keskeisiä viestinnän käsitteitä
• ymmärrät viestintäprosessien tärkeyden eri tasoilla
• osaat arvioida kriittisesti viestinnän valtaa
• ymmärrät polyfonian merkityksen johtamisessa