tiistai, 1. joulukuu 2015

Kiitos kurssista

H-MN: Kurssin luennot on nyt käyty ja oppimispäiväkirjamme valmis. Tentti on vielä edessäpäin. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on palvellut yksilöllistä oppimista jo tuttuun tapaansa. Meille uutena metodina ryhmäbloggaus ei ehkä päässyt vielä täyteen potentiaalinsa. Hyvänä puolena oli ainakin jälleen siihen havahtuminen, miten eri tavoin eri ihmiset jäsentenvät periaatteessa samoja asioita.

Blogin ulkoasu ei valitettavasti ole aivan sellainen kuin olimme suunnitelleet. Artikkelien julkaisussa tapahtuneiden ongelmien vuoksi, ne eivät ole aivan loogisessa järjestyksessä. Lukemista tämä ei sinänsä haittaa, mutta pahoittelen tätä epäjohdonmukaisuutta.

 

maanantai, 30. marraskuu 2015

Perjantai 20.11. – Innovaation ja muutoksen johtaminen

HP: Viimeisellä luennolla käsiteltiin innovaatioita ja muutoksen johtamista. Aluksi mietimme yhdessä suomalaisia innovaatioita. Kun mietimme ryhmänä suomalaisia innovaatiota, niitä löytyikin melko paljon. Kolme parasta suomalaista innovaatiota (jonkun tutkimuksen mukaan) ovat 1. Neuvola 2. tekstiviesti ja 3. Linux -käyttöjärjestelmä.

Pohdintatehtävän jälkeen luennoitsija kertoi muutaman eri näkemyksen siitä mitä innovaatiolla tarkoitetaan. Mielestäni innovaatio kiteytyy erittäin hyvin näihin sanoihin: Innovaatio on uuden prosessin, tuotteen tai palvelun luominen, jolla on vaikutusta tapaan, jolla yritys toimii. Pelkkä idea ei ole innovaatio, jos sillä ei ole vaikutusta yrityksen toimintatapoihin. Innovaatio on yleensä joko idea, käytäntö tai esine.

Kunhan luennoitsija oli saanut avattua innovaation käsitettä, siirryimme innovaatiojohtamisen käsitteeseen. Innovaatiojohtaminen ei ole pelkästään ideasta innovaatioksi -prosessijohtamista. vaan myöskin ihmisten johtamista, resurssien johtamista, rahoitusjohtamista, verkoston johtamista, strategista visiointia ja oppimista yhdessä organisaation kanssa.

Luennoitsija puhui hetken siitä miten epäonnistuminen on osa innovointia. Jos innovoi on todennäköistä, että jossain vaiheessa epäonnistuu. Epäonnistumisesta ei saa lannistua vaan siitä pitää viisastua ja epäonnistumisesta saatua kokemusta tulee käyttää hyödyksi. Esimerkkinä epäonnistumisesta käytettiin Roviota, joka onnistui vasta 52. pelin kohdalla. Roviolla epäonnistumista juhlitaan kuohuviinillä. Epäonnistumiseen ei saa jäädä vellomaan.

Rovion ja epäonnistumisten jälkeen luennoitsija siirtyi kertomaan erilaisista innovaatioista. On olemassa luovia, ylläpitäviä ja tehostavia innovaatioita. Luovat innovaatiot voivat esimerkiksi olla sellaisia, jotka luovat uusia työpaikkoja. Ylläpitävä innovaatio on sellainen, joka parantaa esimerkiksi työskentelymetodeja tai työn mielekkyyttä, mutta ei lisää eikä vähennä työpaikkoja. Tehostava innovaatio on sellainen, joka nimensä mukaan tehostaa yrityksen toimintaa ja saattaa jopa vähentää tarvittavien työntekijöiden määrää yrityksessä.

Seuraavana asiana kävimme lyhyesti läpi Kotterin näkemyksiä siitä, miksi uudistushankkeet epäonnistuvat. Lista näyttää seuraavanlaiselta:

1. Ei kiireen tai välttämättömyyden tunnetta. Jos tuntuu siltä, että muutos ei ole välttämätön tai kiireellinen, ei lähdetä hakemaan uusia toimintatapoja yhtä tehokkaasti.

2. Ei vahvaa ohjaavaa yhtenäisyyttä. Jos jokaisella on oma näkemyksensä uudesta innovaatiosta, eikä kukaan ohjaa eri näkemyksiä kohti yhteistä päämäärää ei sitä saavuteta.

3. Visio puuttuu. On vaikeaa innovoida jos ei tiedä mitä hakee.

4. Riittämätön viestintä. Riittämätön viestintä voi johtaa konfliktitilanteisiin ja epäonnistumisiin.

5. Esteitä ei poisteta. On vaikeaa innovoida uutta, jos se on tehty vaikeaksi tai ei haluta luopua jostain asiasta tai käänteestä, joka on ollut pitkään käytössä.

6. Nopeita näyttöjä ei suunnitella ja saada. Pienin askelin ja osatavoittein eteneminen on viisasta projektin onnistumisen kannalta.

7. Julistetaan voitto ennenaikaisesti. Ei saa lopettaa ennen kuin on varma onnistumisestaan ja tehnyt kaiken mitä voi innovaation eteen. Ennenaikainen juhliminen johtaa vain huonoihin lopputuloksiin.

8. Muutoksia ei ankkuroida yrityksen kulttuuriin. Jos uudet toimintatavat tai muut innovaatiot eivät sovi yrityksen imagoon tai yrityksen kulttuuriin muuten, eivät ne todennäköisesti tule yrityksen käyttöön olivat ne miten hyviä tahansa.

Innovaatioita tulee helpoiten ihmisiltä joita ei painosteta innovoimaan. Tarkka valvonta ehkäisee myös innovointia. Innovaatioiden suhteen ihmiset jakaantuvat viiteen ryhmään: Innovoijat, varhaiset omaksujat, varhainen enemmistö, myöhäinen enemmistö ja hitaat omaksujat. Rogersin mukaan Innovoivaan osaan kuuluu noin 2-3 prosenttia väestöstä. Varhaiseen enemmistöön kuuluu noin 10–15 prosenttia väestöstä. Molempiin enemmistöihin kuuluu noin 30–35 prosenttia väestöstä ja hitaisiin omaksujiin kuuluu noin 10–15 prosenttia väestöstä.

H-MN: Innovaatioita voi monilla eri aloilla ja ne voivat olla monen erityyppisiä. Joskus innovaatio määritellään siten, että sen pitää olla kaupallistettavissa. Itse en keskity tähän näkökulmaan mielenkiintoni ollessa enemmän yleishyödyllisten, kuten koulutuspalvelujen, kehittämisessä paremmin muuttuvan maailman tarpeita vastaaviksi. Jälleen minulle nousi mieleen jo aiemmin pohdiskeluihin liittämäni Rinkebyn koulun rehtorin haastattelu.

Rehtorin tai opettajan näkökulmasta minulle heräsi myös kysymyksiä yleisemmällä tasolla siitä, miten kouluttaa ihmisiä, jotka ovat tulevaisuudessa taitavia tekemään innovaatioita tai itse johtamaan innovaatioita ja muutosta. Tällaisella tasolla tärkeäksi nousee varmasti ainakin tietynlaisen toimintakulttuurin luominen erilaisissa oppimisympäristöissä. Opetuksen ja oppilaitosten muun toiminnan pitää olla kannustavaa ja kriittiseen ajatteluun ohjaavaa. Luullakseni muutoksen lähtökohtana on oltava käsitys siitä, että asioita voi (itsekin) muuttaa, vaikka jotkin innovaatiot tapahtuvat myös vahingossa.

Nykyisessä välittömän palautteen ja nopean toiminnan todellisuudessa myös pitkäjänteisyyden opettaminen olisi hyödyllistä, etenkin sen perusteella, että luennoillakin todettiin kasvun hallinnan olevan yksi suurimmista haasteista. Kun innovaatio on saatu aikaan, tulisi siitä koituvia hyötyjä pyrkiä johtamaan mahdollisimman kestävästi. Tämä herätti itselläni ajatuksen myös siitä, että eri henkilöillä voi olla organisaatioissa eri tehtäviä vahvuusalueidensa mukaan. Johtajan hyvät rekrytointitaidot tai koulutustaidot voivat myös auttaa selviämään tilanteista, jotka vaativat uudenlaista osaamista organisaatiossa. Myös muutoksen jarruilla voi olla oma paikkansa yrityksen toiminnassa. He voivat osaltaan auttaa välttämään liian impulsiivista poukkoilua ideoiden perässä, esimerkiksi luomalla tarpeita perustella muutosta niin, että yhteisymmärrys sen tarpeellisuudesta saavutetaan tai ajatus hylätään tai sitä kehitetään.

Oppimistavoitteet

  • osaat kertoa muutoksen roolista organisaatiossa
  • tiedät eri näkökulmista innovaatioihin ja muutokseen
  • osaat keskustella käytännöistä, jotka laukaisevat muutoksen ja mahdollisen innovaation

maanantai, 30. marraskuu 2015

Keskiviikko 18.11. – Jatkoa osaamisen johtamiselle

H-MN: Tulevana opettajana minusta oli mielekästä ajatella, että osaamisen johtamisen näkökulmasta johtajan rooli voi tulla lähelle opettajan roolia. Koska itse olen opiskellut pedagogisissa opinnoissani nimenomaan nuorten ja aikuisten opettamista, minusta näkökulma vaikuttaa perustellulta. Kyse on paljon opiskelijoiden itseoppimistaitojen ohjaamisesta, motivoinnista ja reflektoinnissa avustamisesta. Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta oppimisestaan ja oppii omista lähtökohdistaan. Organisaation osaamisen johtamisessa korostuu kuitenkin organisaation kannalta hyväksyttävän yhteisen päämäärän tavoitteleminen. On tärkeää, etteivät ihmiset poukkoile eri suuntiin. Opettajalla ei ole tällaisia tavoitteita.

Hyvä havainto oli myös organisoinnin ja oppimisen paradoksaalinen suhde. Oppiminen vaatii luovuutta, henkilökohtaisia kokemuksia ja uteliaisuutta, rakenteet ja mallit puolestaan tapaavat jäykistää toimintaa. Organisaation mahdollisten oppimisikkunoiden kartoittaminen olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Esimerkiksi japanilaisten kehittämä Ba, oli mielenkiintoisen kuuloinen oppimisen käsitteellistämisen ja tavallaan oppimisen organisoinnin kannalta. Kommentti siitä, että myös oppimattomuus voi olla hyvä asia (Brunsson, 1998), on puolestaan mielestäni melko kärjistetty. Toki kaikkiin muotivillityksiin mukaan lähteminen ei ole välttämättä hyvästä. Toisaalta mielestäni myös se on oppimista, ettei jotain kannata omaksua. Pelkkää toimintamallien kopiointia en osaisi kutsua oppimiseksi.

Huomio, josta saattaa olla hyötyä käytännön elämässä johtamistoiminnassa, on poisoppimisen haastavuuden esiin tuominen. Olen toki tiennyt tämän vaikeuden ennenkin, mutta oli hyödyllistä keskustella aiheesta muutosvastarinnan ja siihen liittyvien virhetulkintojen näkökulmasta. Organisaation vuorovaikutuksen kannalta ei ole hyväksi, jos johto tekee hätiköityjä negatiivisia tulkintoja ihmisten halusta muutokseen juuri silloin kun ihmiset kamppailevat omaksuakseen uusia asioita.

 

maanantai, 30. marraskuu 2015

Torstai 19.11. – Viestinnän johtaminen

NT: Viestintä on ”ajatusten, tunteiden, viestien, tarinoiden ja tiedon vaihtamista erilaisten kanavien ja välineiden avulla”. Viestintää tapahtuu kahden ihmisen välillä, se voi olla pienryhmän tai yhteisönvälistä. Näissä tilanteissa viestintä tapahtuu ihmisten välillä tai ainakin välillisesti. Lisäksi joukkoviestintä ja mediaviestintä muodostavat oman taloutensa. Joukkoviestinnässä viesti kulkeutuu yhdeltä monelle, ja sen yleisö on suuri ja anonyymi. Joukkoviestintä on pääsääntöisesti yksisuuntaista ja palautemahdollisuudet ovat vähäiset.

Työyhteisöviestinnässä on käytettävissä monia työkaluja, kuten kokoukset, palaverit, viikkotiedote, henkilöstölehti ja perehdyttämistilaisuudet. Joskus viestintä voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan. Maanantaisin ilmestyvä yliopiston tiedote Wiikko-Ärsyke aiheuttaa minussa nimensä mukaisesti ainoastaan ärsyyntymistä. Samalla tavalla ohitan kaikki ainejärjestöltä tulevat sähköpostit, vaikka olen hallituksen jäsen. Reagoin vasta, kun saan henkilökohtaisen viestin. Toisaalta uskon, että myös pj on tietoinen tästä, ja osaa ottaa yhteyttä suoraan.

Viestintää tapahtuu aina kun kaksi ihmistä kohtaa. Se, että en reagoi ollenkaan hyvän kaverini tervehdykseen, antaa varsin voimakkaan viestin. Ihminen viestii myös ulkomuodollaan ja sanavalinnoillaan. Sanotaankin, että ”you cannot not communicate”.

Viestinnän vallasta

Viestinnällä johdetaan arvoja. Harvemmin lehdistössä nähdään normeja rikkovia uutisia, ja jos nähdään, ne ovat itsetarkoituksellisen poikkeavia ja aiheuttavat välitöntä kohua. Usein käy niin, että kuulen hyvin kyseenalaisesta uutisesta sitten, kun sen aiheuttamasta kohusta tehdään uutinen. Viestimällä johdettujen arvojen tulee olla yhteisiä ollakseen uskottavia.

Polyfonian merkitys johtamisessa

Polyfonia eli moniäänisyys on aiheena tuttu, mutta ei tässä kontekstissa. Opiskelen kulttuuritieteitä, ja varsinkin sukupuolentutkimuksessa, antropologiassa ja perinteentutkimuksessa on pyritty antamaan ääni ”toiselle”, eli vieraille vähemmistöille (naiset, nuoret, seksuaali- ja etniset vähemmistöt, ei-länsimaalaiset). Moniääninen kommunikaatio pyrkii antamaan jokaiselle äänen, sen sijaan, että pakottaa yhteisön puhumaan vain yhtä kieltä. Idealistista kyllä, mutta miten se toteutuu käytännössä? Jos pyritään antamaan ääni ihmisille, joilta se puuttuu, eikö äänestä muodostu jotain, mikä on olemassa vain harvinaisuutensa vuoksi? ”Musta ateisti homo puhuu” on eri asia kuin ”työntekijä, joka sattuu olemaan musta ateisti homo, puhuu”.

Brändäys on sanana tuttu, kuten varmasti hyvin monelle, mutta ilmiönä jokseenkin vieras. Brändi on ”kuva organisaatiosta, joka luodaan muotoilun, käyttäytymisen sekä tuotteiden ja palveluiden kautta”. Mielenkiintoista, miten ensimmäinen tekijä on ”muotoilu”. Toisaalta ihan järkeenkäypää. Tunnistin Applen logon aiemmin kuin tiesin, mikä yritys on kyseessä. Brändiin liittyy aina jokin lisäarvo sen valitsijalle. Tämän takia Applen tietokoneen tai Niken kenkien käyttäminen kertoo jotain omistajastaan: hän arvostaa hyvää laatua/suosittua merkkiä. Jos brändi sattuu olemaan jonkun asian vahva kannattaja tai vastustaja, kuluttajan voidaan katsoa olevan sellainen myös. Brändin positiivisia puolia on, että se helpottaa valintoja, auttaa identiteetin rakentamisessa ja vähentää organisaation kustannuksia. En ymmärrä, miten brändi voisi helpottaa valintaa muuten kuin tekemällä käyttäjistään massakuluttajia. ”Ota Nike, on se aina ennenkin toiminut”. Identiteetin rakentaminen viittaa siihen mistä aiemmin kirjoitin. Greenpeacen tai Reilun kaupan vaatteita käyttämällä on helppo ilmaista oma (valheellinen?) kantansa muille.

Viestin häiriintyminen

On mahdollista, että viesti häiriintyy ja muuttuu matkalla. Se voi johtua esimerkiksi tulkinta- tai suuntaamisvirheestä. Eräs joensuulaisnäyttelijä kertoi kerran, että harjoitusten lopulla ohjaaja oli sanonut ”ja seuraavalla kerralla KAIKILLA ON ENEMMÄN TUNNETTA”. Näyttelijä oli alkanut analysoida omaa työtään ja pinnistellyt niin paljon että harjoituksissa hänen työnsä muuttui kankeaksi ylinäyttelemiseksi. Ohjaaja oli huomauttanut tästä, ja näyttelijä oli perustellut sitä viimekertaisella huomautuksella. ”Mutta enhän mä sinua tarkoittanut”, oli ohjaaja sanonut. Tästä huomaa, että varsinkin kritiikin suuntaamisen tulisi olla suoraa. Käytännössä on helppo antaa koko ryhmälle palautetta, joka koskee vain muutamaa ihmistä, mutta tämä voi johtaa kuvattuun viestin häiriintymiseen.

Viestin häiriintymistä voi siis välttää suoralla ja avoimella keskustelulla, jossa väärinkäsitykset korjataan välittömästi.

Oppimistavoitteet

  • osaat selittää keskeisiä viestinnän käsitteitä
  • ymmärrät viestintäprosessien tärkeyden eri tasoilla
  • osaat arvioida kriittisesti viestinnän valtaa
  • ymmärrät polyfonian merkityksen johtamisessa

maanantai, 30. marraskuu 2015

Tiistai 17.11. – Yrityksen yhteiskuntavastuu ja globalisaation johtaminen

HP: Oppitunnit, jotka pidettiin 17.11 olivat hieman erilaisia kuin normaalisti. Perinteisen luennon sijaan oppitunti toteutettiin niin kutsutulla kalamaljakeskustelu -mallilla. Päivän aiheena oli etiikka ja moraali yritystoiminnassa. Aluksi opettaja piti lyhyen alustuksen aiheesta, jonka jälkeen jakaannuimme neljään ryhmään. Ryhmä 1 oli sitä mieltä, että yrityksen ainoa tavoite on tehdä voittoa. Ryhmä 2 oli sitä mieltä, että yrityksen tulee noudattaa annettua lainsäädäntöä. Ryhmä 3 oli sitä mieltä, että yritys voi tehdä eettisyydellä bisnestä ja ryhmä 4 sitä mieltä, että kaikkien yritysten tulee toimia eettisesti.

Jakaannuimme ensiksi näihin ryhmiin, kukin mielipiteensä mukaan. Sen jälkeen lähdimme keskustelemaan siitä, että miksi valitsimme sen ryhmän mihin menimme. Noin kymmenen minuutin keskustelun jälkeen jokaisesta ryhmästä siirtyi yksi ihminen keskelle ‘’kalamaljaan’’ esittämään oman kantansa.

Keskustelussa tuli ilmi ainakin seuraavia asioita:

Asiakkaiden kuunteleminen eettisyyden suhteen, osakkeenomistajien mielipide yrityksen toiminnasta. Yrityksen on tärkeää kuunnella asiakkaitaan ja omistajiaan eettisyyden suhteen. Jos asiakkaat vaativat yritystä toimimaan eettisesti, kannattaa yrityksen vastata asiakkaiden tarpeisiin, muuten yritys voi menettää asiakkaitaan. Sama juttu osakkeenomistajien kanssa.

Millainen yritys on? Onko lyhyen tähtäimen yritys esimerkiksi start up-yritys vai tähtääkö pitkäaikaiseen toimintaan. Keskustelussa tuli ilmi, että nykyään perustetaan myös ns. start up-yrityksiä, joiden tavoite on yleensä olla markkinoilla lyhyen aikaa ja tehdä maksimaalinen voitto. Tällaisissa yrityksissä pitkän tähtäimen ajattelu ei ole järkevää, koska ne eivät ole markkinoilla pitkää aikaa.

Lyhyen tähtäimen voiton tavoittelu vs pitkäjänteinen ajattelu (pitkäaikainen tuottavuus). Keskusteluissa tuli ilmi, että lyhyen tähtäimen ajattelulla voi saada nopeita voittoja, mutta pitkäjänteisempi ei niin suurta voittoa tavoitteleva ajattelu auttaa yritystä kestämään markkinoilla pitkään.

Voiton tavoittelu ajaa ihmisiä uupumukseen -> luovuus laskee etc. Jos yrityksessä tavoitteena on vain maksimaalinen voitto, saattaa yritys käyttää ihmisiä hyväkseen häikäilemättömästi, mikä taas johtaa uupumukseen ja luovuuden laskemiseen. Ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä tekevät mieluumin töitä ja tekevät ne paremmin.

Supercell maksaa veronsa Suomeen, onko kyseessä eettisyys vai julkisuustemppu, jolla pyritään saamaan lisää maksavia asiakkaita. Maksaisiko yritys veronsa Suomeen, jos sillä ei olisi mainosarvoa?

Yrityksellä yhteiskuntavastuu, koska yritykset hyötyvät yhteiskunnasta. Yritykset käyttävät yhteiskunnan palveluita esimerkiksi infrastruktuuria, joten yritysten täytyy korvata tätä käyttöä esimerkiksi verojen maksamisella.

H&M lapsityövoima, olisiko H&M jatkanut lapsityövoiman käyttöä, jos ei olisi jäänyt kiinni? Toimivatko jotkut yritykset eettisesti vain siksi, että epäeettisesti toimiminen on pahasta julkisuuskuvalle?

Saako aloittava yritys toimia epäeettisesti saadakseen bisneksen jaloilleen. Riittääkö, että on eettinen sitten kun on varaa. Pienelle aloittelevalle yritykselle voi olla vaikeaa tehdä kestäviä ja eettisiä valintoja, koska ne ovat yleensä kalliimpia.

BKT = ihmisten onnellisuus? bruttokansantuotteen vertaaminen ihmisten onnellisuuden määrään. Tuottaako iso bkt onnellisuutta vai onko kyse jostain muusta?

Raha takaisin kiertoon eikä saisi kertyä rikkaille? Raha ei jakaudu maailmassa tasaisesti. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Rikkaat investoivat -> raha tulee takaisin kiertoon. Rikkaat kuitenkin investoivat rahojaan, joten raha liikkuu.

Tutkimuksen tulos riippuu tutkijoista? Maksavatko jotkin yritykset tutkijoille, jotta he katsovat epäeettisyyttä läpi sormien?

Kasvaako eriarvoisuus?

Lainsäädäntö rajoittaa liiketoimintaa? Suomessa on korkeat yritysverot eikä monopoleja tai kartelleja saa olla? Rajoittaako tämä yritysten toimintaa liikaa?

Onko eettisyys kallista? Yritykselle tai kuluttajalle? Onko kuluttajalla varaa tehdä eettisiä valintoja? Entä yrittäjällä?

Pärjääkö moraaleilla yritysmaailmassa? Estääkö moraali yritysmaailmassa toimimisen?

Maailma pienenee ja lainsäädäntö yhdistyy. Nykypäivänä yhä vaikeampi käyttää epäeettisiä menetelmiä, kuten lapsityövoimaa, koska lainsäädäntö yhdistyy maailmalla ja tieto leviää nopeasti. Yritys voi joutua boikottiin.

High risk = high reward esimerkiksi lapsityövoiman hyväksikäyttö. Epäeettisissä menetelmissä on iso riski jäädä kiinni, mutta jos ei jää voivat voitotkin olla suuria.

Riskien realisoituminen. Yritysten tulee ottaa huomioon riskien realistoitumisen todennäköisyys toiminnassaan.

Asiakkaat boikotoivat epäeettisiä yrityksiä

Osa yrityksistä on eettisiä, koska se on kannattavaa osa siksi että se on hyvä arvo.

Kalamaljassa keskustelu oli mielenkiintoista ja siinä pääsi kuulemaan runsaasti erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä aiheesta. Olisi mukavaa, jos menetelmää käytettäisiin joskus tulevaisuudessakin.

 

H-MN: Yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevissä luennoissa kiinnostavaa oli mielestäni jo itse menetelmä. Tulevana opettajana aion varmasti käyttää tätä menetelmää joskus tulevaisuudessa opetuksessani.

Olin tutustunut aiheeseen ennakolta hiukan ja lueskellut esim. Talvivaaraa ja Volkswagenia koskevia uutisia. Jokseenkin eri maailmasta tuntui olevan puolestaan kurssin linkeistä löytyvä artikkeli hyve johtajuudesta. Itselläni korostuikin ajatus siitä, että yritysvastuun kysymyksenasetteluissa kohtaavat hyvin erilaiset ideaalit – Toisaalta talouskasvu, toisaalta oikeudenmukaisuus ja hyveet tai muunlaiset eettiset näkökulmat. Näiden sovittaminen yhteen ei ole ongelmatonta. Tarvittaisiin mielestäni monitieteellistä, laajaa näkökulmaa, kriittistä, mutta hyväntahtoista asennetta. Lisäksi on mielestäni oltava optimistinen käsitys siitä, että asioita voidaan muuttaa. Usein vastuullisten näkökulmien huomioimatta jättämistä kuulee nimittäin perusteltavan sillä, ”ettei asialle kuitenkaan voida enää tehdä mitään; miksi me ottaisimme sen taakan, kun muutakaan eivät ota; niin kauan, kun Yhdysvallat ja Kiina eivät allekirjoita ilmastosopimuksia, ei muulla ole väliä” jne.

Selvää on mielestäni ainoastaan se, että kysymys on vaikea. Omasta miestäni vastauksen pitäisi olla selvä. Toisaalta monilla tuntuu olevan aiheesta vahva ja usein vastakkainenkin mielipide. Kalamalja keskustelu ajautui nopeasti väittelyksi keskustelun sijaan. Samanlainen tendenssi on mielestäni nähtävissä myös yhteiskunnassa yleisemmin. Toisaalta keskusteluun itse osallistuneena täytyy sanoa, että keskustelulla tuntui olevan oma tahtonsa, johon oli hyvin vaikeaa vaikuttaa, vaikka oli siinä itse osallisena. Keskustelun tarkoituksesta ja luonteesta voisikin ehkä ennen keskustelua antaa enemmän ohjeita. En tiedä, oliko tarkoituksena väitellä vai pyrkiä rakentavampaan kriittiseen tiedon tarkasteluun. Vai onko tarkoituksenakin, että tyyli muotoutuu keskustelijoiden mukaan. Kokemus oli joka tapauksessa mielenkiintoinen.

Yksi asia, joka jäi askarruttamaan mieltäni, oli viherpesun käsite. Se ei tainnut tulla missään esille, mutta rivien välissä se vaani monessa kohdin. Se on määritelty esimerkiksi näin ”Kun yritys käyttää enemmän resursseja vihreään imagoonsa todellisten ekotekojen sijaan, kyseessä on viherpesu.”( Maailman kuvalehti 8/2008) Tähän liittyy tavallisesti myös samanaikainen yrityksen liiketoiminnan negatiivisista vaikutuksista vaikeneminen. Toinen käsite, joka tuli vastaan aihepiiriin tutustuessani, oli hyvinvointi taloustiede, jonka tavoitteena on mahdollisimman korkean yhteiskunnallisen eli sosiaalisen hyvinvoinnin tason saavuttaminen, joka ei ole mitattavissa vain rahavirtoja seuraamalla. Näkökulmaan liittyy monia ongelmia, mutta ehkä myös mahdollisuuksia. Tähän tulen varmasti itse vielä keskittymään syvällisesti, jossain muussa yhteydessä.

Oppimistavoitteet

  • ymmärrät liiketoimintaetiikan merkityksen
  • osaat keskustella liiketoimintaetiikan eri näkökulmista
  • tiedät mitä yrityksen yhteiskuntavastuu tarkoittaa
  • tiedät, että globalisaatiolla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia yksilöön, organisaatioon, yhteiskuntaan ja kansakuntiin